DIABETES TYYPPI 2 – Hoito ja seuranta

• Diabeteksen omahoito alkaa verensokeriseurannasta, jonka mukaan määritellään yksilölliset hoitotavoitteet ja hoitomuodot.
• Omaseurannassa verensokerimittauksen tavoitteena ovat aamun paastoverensokeri alle 7 ja 2 tuntia aterian jälkeen alle 8-10.
• Hoidon ja omahoidon ohjauksen tavoitteina ovat 
  • mahdollisimman hyvä ja normaalin pituinen elämä
  • komplikaatioiden välttäminen 
  • sujuva arki ilman kohtuuttomia rajoituksia 
• Jokaisen kohdalla tavoitellaan yksilöllisesti mahdollisimman hyvää verensokeritasoa
• Video: Verensokerin mittaaminen sormenpäästä.

Tyypin 2 diabeteksen hoidon perustana on aina elintapahoito. Se koostuu muun muassa ravitsemushoidosta, liikunnasta, painon hallinnasta, verenpaineen omahoidosta, päihteettömyydestä ja uniterveydestä sekä suunterveydestä huolehtimisesta.

Tablettihoito

• Diabeteksen hoitoon on olemassa useita eri lääkevaihtoehtoja. Lääkitystä käytetään elintapahoidon lisänä saavuttamaan tavoiteltu verensokeritaso. Joillekin voi riittää yksi tablettilääke, toiset voivat tarvita useampia. Tablettilääkityksen lisäksi on olemassa myös pistettäviä suolistohormonivalmisteita sekä insuliinia. Joskus voidaan tarvita myös useamman lääkemuodon yhdistelmiä.
• Ensisijainen aloitus on yleensä tablettilääkitys mutta joskus voidaan tarvita alkuun insuliini pistoshoitoa.

Insuliinihoito

Insuliinia voidaan tarvita myös tyypin 2 diabeteksessa, jos:

• verensokeri on pitkään ollut liian korkea
• elimistössä on merkkejä insuliinin puutteesta
• insuliiniresistenssi (elimistön heikentynyt kyky hyödyntää omaa insuliinituotantoa).

Muut tarvittavat lääkkeet

Diabeteksen hoitoon voi lisäksi kuulua lääkkeitä:

• veren rasva-arvojen hoitoon (ns. kolesteroli- tai lipidilääkkeet)
• verenpaineen hoitoon
• valtimotukosten (esimerkiksi sydän- tai aivoinfarktin) ehkäisyyn.

Yksilöllisyys hoidon tavoitteissa sekä keinoissa on täysin välttämätöntä laadukkaassa diabeteksen hoidossa. Omaa sairauttaan ja hoitoaan ymmärtävä henkilö kykenee tekemään tietoisia ratkaisuja sairautensa hoidon suhteen.

Hoidon kulmakivet

1. Säännöllinen lääkitys

• lääkkeiden säännöllinen käyttö on oleellista ja hyvän hoidon perusta 
• muun muassa puhelinmuistutukset, lääkeannostelijat ja insuliinien muistikynät voivat auttaa muistamisessa 

2. Lääkitysmuutokset

• noudattaa annettuja ohjeita ja kysyy tarvittaessa lisää hoitopaikastaan 

3. Ruokailutottumukset  ja painonhallinta

• perusterveellinen ruokavalio ja napostelun välttäminen on tärkeää 
• ruokailujen säännöllisyys 
• painonnousun ehkäisy 
• tarvittaessa painonlasku 5-15 % tai yksilöllisesti arvioiden.

4. Liikuntatottumukset  

• liikuntaa olisi hyvä olla säännöllisesti 3–4 päivänä viikossa sekä aerobisena (= lihastyön tarvitsema energia tuotetaan ravintoaineista hapen avulla) että lihaskuntoa parantavana harjoitteluna, myös hyötyliikunta on tärkeä osa 

5. Unirytmi 

•  tärkeä ylläpitää, samoin unen riittävä määrä 7–8 tuntia yössä 
• uniapneatutkimukset tarvittaessa kuorsauksen ja hengityskatkoksien yhteydessä 

6. Stressin lähteet

• stressin välttäminen mahdollisuuksien mukaan.

Omahoidon haasteet

Verensokerin vaihtelut

• Monet asiat, kuten ruokavalion ja painon muutokset, tulehdukset, stressi, alkoholin käyttö, liikunta ja vaikeutunut munuaisten vajaatoiminta vaikuttavat verensokereihin. 
• Ota yhteys hoitopaikkaan, jossa voidaan tarkistaa insuliinien pistospaikat, poissulkea tulehdus, tarkistaa tarvittaessa tiettyjä hormonitasoja ja munuaistilanne, antaa ohjeita insuliinien määristä. 

Lääkityksen sivuvaikutukset

Yksityis- ja/tai työelämän muutokset 

• Ruokavalion muuttuminen vaikkapa eron tai nuoren kotoa poismuuttamisen vuoksi täytyy ottaa huomioon. 
• Työnkuvan fyysisen rasituksen muuttuminen voi vaikuttaa etenkin perusinsuliinin määrään (mitä enemmän liikettä, sitä vähemmän insuliinia tarvitsee). 
• Lisääntynyt stressi nostaa sokeritasoja ja insuliinia tarvitaan lisää. 
• Kokonaisvaltainen arvio ensisijaisesti omassa hoitopaikassa on tarpeen. 

Pitkään kestänyt diabetes

• Verensokereita pitää hoitaa niiden vaatimalla tavalla ja esimerkiksi, jos tyypin 2 diabetes jatkuu pitkään, se voi muuttua insuliinipuutteiseksi eli hoitomuoto vaihdetaan vaikkapa täysin insuliinihoitoiseksi tablettien sijaan. 
• Useimmiten diabetes on etenevä sairaus ja vuosien myötä lääkitystä joudutaan lisäämään. 

Muussa terveydentilassa tapahtuneet muutokset

• Verensokeritavoitteet voivat muuttua lisäsairauksien ja iän myötä. Toisinaan tavoitetasoja kevennetään yksilöllisesti. Joitakin lääkkeitä ei voi käyttää vaikkapa enää vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa. 
• Lääkitysarvio on syytä tehdä kokonaisvaltaisesti ensisijaisesti omassa hoitopaikassa. 

Diabetesta sairastavalla on oikeus saada maksutta käyttöönsä yksilöllisen tarpeensa mukaiset hoitotarvikkeet, kuten verensokeri-mittarit, mittausliuskat, lansetit, glukoosisensorit sekä insuliini-pumput ja niiden käytön yhteydessä tarvittavat tarvikkeet.

Diabetesta sairastavat saavat tarvitsemansa hoitotarvikkeet maksutta terveyskeskuksen hoitotarvikejakelusta terveydenhuoltolain perusteella silloin, kun niiden tarve ja määrä on kirjattu hoitosuunnitelmaan.

Jokaisella diabetesta sairastavalla tulisi olla käytössään yksilöllinen terveys- ja hoitosuunnitelma, joka on tehty yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Diabeteskontrolliin tulee varata aika itse kerran vuodessa, jolloin otetaan verikokeita ja tarpeen mukaan varataan aika lääkärin tai hoitajan vastaanottokäynnille.

Lääkärikäynnit määräytyvät yksilöllisen terveys- ja hoitosuunnitelman mukaan.

Lääkärikäynnin yhteydessä otetaan verikokeita sekä sydänfilmi.

Tyypin 2 diabeetikon seuranta toteutuu sairaanhoitajan vastaanotolla, jos

• kotiseuranta arvot ovat tavoitetasolla (aamun paasto alle 7, 2 h aterian jälkeen alle 10)
• hoitona on tablettilääkitys, tai ei lääkitystä lainkaan
• verikoetulokset ovat tavoitetasolla.

Diabetes voi aiheuttaa muutoksia verisuonissa, sydämessä ja hermostossa, ja johtaa näin diabeteksen liitännäissairauksien kehittymiseen. Tärkein keino ehkäistä lisäsairauksien kehittymistä, on hoitaa diabetesta hyvin.

Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetekseen liittyy samoja pitkäaikaisia liitännäissairauksia, mutta ne voivat ilmetä erivaiheissa sairauden kulkua, sillä niiden taustat ja kehittymismekanismit ovat erilaisia.

Diabetekseen liittyvien liitännäissairauksien kehittymistä voidaan ennalta ehkäistä ja hoitaa terveellisillä elintavoilla, hyvällä diabeteksen hoidolla sekä tehokkaalla verisuoniterveyden hoidolla.

Tavoitteena on

• hyvän verensokeritasapainon ylläpitäminen
• hyvän verenpaine- ja verenrasva-arvo taso
• ylipainon välttäminen, tarvittaessa painon pudottaminen ja painonhallinta
• tupakoimattomuus.

Verisuoniterveellisellä ruokavaliolla ja liikunnan avulla pystytään vaikuttamaan sekä verensokeritasapainoon, verenpainetasoon että verenrasva-arvoihinkin.

Diabeteksen hoitoon liittyy tilanteita, joissa tarvitaan erityistä huomiota ja yksilöllistä ohjeistusta. Olemme koonneet selkeät ohjeet tilanteisiin, joissa hoito voi vaatia mukautuksia tai lisäseurantaa.

Ravitsemushoito on osa diabeteksen hoidon kokonaisuutta. Tyypin 2 diabetesta sairastavat pääsevät ravitsemusterapeutin vastaanotolle yksilöllisen tarpeen mukaan lääkärin tai diabeteshoitajan lähetteellä.

Diabetestyypin määritys lähtötilanteessa on usein vaikeaa. Alussa riittää työdiagnoosi ja jako insuliininpuutediabetekseen ja ei-insuliininpuutediabetekseen.

On hyvä huomioida, että myös tyypin 2 diabeteksessa voi alkuvaiheessa olla insuliininpuutteen kuva, mikäli verensokeritaso on ollut koholla pitkään. Sen seurauksena oma haiman insuliinituotanto voi olla tilapäisesti heikentynyt, ja siksi voidaan tarvita aluksi väliaikaista insuliinihoitoa.

Diabeteksen hoidon aloituksen yhteydessä tulee aina arvioida potilaan oireet, niiden kehittymisnopeus, potilaan yleisvointi, mahdolliset samanaikaiset akuutit sairaudet ja infektiot sekä verensokerin lähtötaso. Nämä määrittävät hoidon aloituksen kiireellisyyden.

Diagnoosin ja hoidon aloituksen jälkeen tulee huolehtia, että

• potilaalle on ohjattu jatkoon diabeteshoitajan käynti (aika terveyskeskukseen on varattava itse)
• potilaalle on tehty B-lausunto lääkkeiden erityiskorvattavuutta varten
  • lausuntoon riittää käyntiteksti
  • diabetestyypin ollessa epäselvä, diagnoosina voi käyttää E14.8 (määrittämätön diabetes, määrittämättömät komplikaatiot).

Hoidon porrastus

• Perustasolla on päähoitovastuu kaikista tyypin 2 diabetesta sairastavista potilaista.
  • Diabetestyypin ollessa epävarma alkuselvittelyt ja tutkimukset voidaan suorittaa perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa tarvittaessa diabeteskeskusta konsultoiden.
• Diabeteskeskuksessa hoidetaan kaikki hyvinvointialueen tyypin 1 diabetesta sairastavat potilaat.
  • Tyypin 1 diabetes-epäilyt tulee ohjata kiireellisellä (8-30vrk) lähetteellä diabeteskeskukseen. Lisäksi esimerkiksi sekundaarisen insuliinin puutosdiabeteksen (haimatulehduksen, haimasyövän ja haiman poiston jälkeinen sekundaarinen diabetes) hoito ja seuranta toteutetaan pääosin erikoissairaanhoidossa.

Elintapahoito

Tyypin 2 diabeteksen hoidon perustana on aina elintapahoito. Se koostuu mm. ravitsemushoidosta, liikunnasta, painon hallinnasta, verenpaineen omahoidosta, päihteettömyydestä sekä uniterveydestä ja suunterveydestä huolehtimisesta.

Omahoito

Omamittausten tarve vaihtelee muun muassa hoitomuodon, hoitotasapainon, hypoglykemiaherkkyyden, päivärytmin ja potilaan oman valmiuden mukaan. 

• Verensokerimittarit ja liuskat omaseurantaan saa diabeteshoitajan lähetteellä hoitotarvikejakelun kautta.
• Jatkuvan glukoosisensoroinnin käyttö on mahdollista monipistoshoitoisilla diabetespotilailla kriteerien täyttyessä. 

• Omaseurannan tavoitearvot
  • Aamupaasto alle 6-7 mmol/l
  • 2 tuntia aterian jälkeen alle 8-10 mmol/l
• Omaseurannan tavoitearvot ja mittaustarve on syytä arvioida uudelleen  
  • lääkemuutosten yhteydessä 
  • elinolojen muuttuessa (esim. työnkuvan muutos) 
  • akuutin sairauden yhteydessä 
  • lääketieteellisten toimenpiteiden (esim. leikkaukset) yhteydessä 
  • glukoosiaineenvaihduntaan vaikuttavien lääkkeiden väliaikaisen käytön (erityisesti kortisonihoito) yhteydessä 
  • raskauden ja imetyksen aikana.
• Verensokerin ja omaseurantavihkojen tarkistus vastaanotolla 
  • Verrataan omaseurantatuloksia HbA1c -lukemaan, katsotaan, onko omaseuranta tavoitteessa ja keskustellaan liikunnan ja ruokavalion merkityksestä sokeriarvoihin. 

TABLETTIHOITO

Lääkehoito tulisi aloittaa potilaalle heti diabeteksen diagnoosivaiheessa, sillä ajoissa aloitetun, tehokkaan hoidon on osoitettu parantavan diabetespotilaan pitkäaikaisennustetta. Tyypin 2 diabeteksen hoidon perustana on kuitenkin aina myös elintapahoito lääkehoidon rinnalla.

Lääkehoito valitaan aina yksilöllisesti huomioiden mm.

• Diabeteksen tyyppi
• Verensokeritaso
• Potilaan ikä, paino, BMI
• Sairauden vaihe eli diabeteksen kesto
• Muut mahdolliset sairaudet (erityisesti munuaisten vajaatoiminta, sydän- ja verisuonisairaudet)

TYYPIN 2 DIABETEKSEN HOIDOSSA KÄYTETTÄVÄT LÄÄKEAINERYHMÄT

Verensokeria laskevina lääkkeinä voidaan käyttää eri mekanismein vaikuttavia, joko suun kautta otettavien tai ihon alle pistettäviä lääkkeitä.

Insuliinia tarvitaan tyypin 2 diabeteksessa, jos:

• diagnoosivaiheessa on merkkejä insuliinin puutteesta: insuliiniresistenssin myötä elimistön oma kyky hyödyntää omaa insuliinituotantoa voi olla heikentynyt. Tällöin usein lähtötilanteessa HbA1c-taso on korkea (yli 85-90 mmol/mol), ja voidaan tarvita tilapäistä insuliinihoitoa.
• hoitotavoitetta ei ole saavutettu elintapahoidolla ja muulla lääkehoidolla
• tyypin 2 diabeteksen kestettyä pitkään: oma haiman insuliinia tuottavien solujen toiminta voi hiljalleen heikentyä, minkä seurauksena insuliinin erityskyky hiipuu ja kehittyy insuliininpuute
• kyseessä voi olla osin sekundaarinen insuliinin puutos (esimerkiksi aiempien sairastettujen haimatulehdusten jälkitila)
• vaikea munuaisten vajaatoiminta
• joskus kyseessä voi ollakin tyypin 1 diabetes tai hitaammin kehittyvä insuliinin puute diabetes, LADA (tarvittaessa GAD-vasta-aineet ja C-peptidi-määritys).

Insuliinihoidon aloittaminen

Perusinsuliini
Perusinsuliinin sopiva aloitusannos on yleensä 10 yksikköä (tai 0.2 yks/kg) kerran vuorokaudessa.

• Pitkävaikutteisilla perusinsuliineilla (esim. Glarginiini100, detemir) fysiologisin pistoajankohta on ilta aamuun painottuvan insuliiniresistenssin vuoksi.
• Ylipitkävaikutteisen perusinsuliinin (esim. glarginiini300, degludek) voi pistää mihin ajankohtaan vuorokaudesta tahansa.

Insuliinista riippuen, sen annosta voi säätää 1-2 kertaa viikossa.
Mikäli kolmena peräkkäisenä aamuun paastoglukoosi on

• >10 mmol/l, lisätään perusinsuliinia + 4 yksikköä tai 20% aikaisempaan annokseen nähden
• 7-10mmol/l, lisätään perusinsuliinia + 2 yksikköä tai 10% aikaisempaan annokseen nähden
• 5-7 mmol/l, pidetään perusinsuliiniannos ennallaan (ilta-aamupari mittauksin on hyvä tarkistaa, että verensokeritaso pysyy myös yön aikana tasaisena)
• ≤5 mmol/l toistuvasti tai yksikin ≤4 mmol/l, vähennetään perusinsuliinia 2-4 yksikköä (tai -10% aikaisemmasta, käytössä olleesta annoksesta)

Kun perusinsuliiniannos on kohdallaan, verenglukoosi pysyy vakaana eli ei nouse eikä laske yli 2-3 mmol/l yön aikana.

Ylipitkävaikutteisilla perusinsuliineilla yön aikainen verensokeritaso pitäisi pysyä tasaisena, jos insuliinin määrä on sopiva.

Mikäli potilas käyttää erittäin suurta perusinsuliinimäärää (yli 1yks/kg tai yli 100yks/vrk) mieti, mitä on taustalla ja mitä muuta voisi tehdä ennen kuin nostat insuliiniannosta.

Monipistoshoito
Ateriainsuliinihoito aloitetaan tarvittaessa perusinsuliinin ja/tai muun lääkehoidon rinnalle, mikäli

• Riittävään hoitotasapainoon ei ole päästy perusinsuliinilla ja muulla diabeteslääkityksellä
• Ateriainsuliini aloitetaan yleensä aluksi joko aamupalalle ja/tai lounaalle (pääaterialle, jonka jälkeen verensokeritaso selvimmin jää koholle/nousee)
• Ateriainsuliini annostellaan pääosin pääaterioille (aamupala, lounas, päivällinen), tarvittaessa myös välipalalle ja iltapalalle
• Ateriainsuliini annostellaan mielellään aina ennen ateriaa
• Ateriainsuliinin tarve voi olla erilainen eri aterioilla ja eri aikaan vuorokaudesta, nyrkkisääntö “aamulla enemmän, illalla vähemmän”

Ateriainsuliinin aloitus

• Ateriainsuliineina käytetään pika-/lyhytvaikutteisia insuliinivalmisteita (esim. Liprolog, NovoRapid, Insulin Aspart, Fiasp, Apidra, Insulin Lispro)
• Aloitus 1-2 yksikköä / 10 hiilihydraattigrammaa (HHg) kohti
• Tyypin 2 diabeteksessa ateriainsuliinin tarve/10Hhg on usein suurempi kuin tyypin 1 diabetespotilailla, ateriainsuliinin tarve voi olla esim. 2-4 yks/10Hhg
• Mikäli hiilihydraattiarviointi ei onnistu, voidaan ateriainsuliini pistää kaavamaisesti. Aloitus esimerkiksi 2-4yks/ateria.
• Ohjaa potilasta kirjaamaan syödyt hiilihydraatit ja pistetyt insuliinit sekä tekemään ateriaparimittaukset -> jatkossa helpompi arvoida ja määrittää potilaalle sopiva insuliini-hiilihydraattisuhde
• Ateriainsuliinin lisäksi potilaan tulisi tarvittaessa pistää korjausinsuliinia aterialle pistettävän insuliinin lisäksi, mikäli verensokeritaso ennen ruokailua on koholla (>8-11 mmol/l).
• Ohje ateria- ja korjausinsuliinihoitoon, ks. Insuliiinihoito-kortti

Lääkärin seurantakäynnit toteutetaan yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaisesti, huomioiden mm. diabeteksen kesto, hoitotasapaino, hoitomuoto sekä muut liitännäissairaudet 

• Jokaiselle diabetesta sairastavalle suositellaan lääkärin vuosikontrollia vähintään 3 vuoden välein 

• Suuren riskin potilaat tarvittaessa tiheämmin yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaisesti
• R2 ammattiautoilijat vuosittain, jos monipistos-insuliinihoito tai huono dm hoitotasapaino.

Diabetesta sairastavan naisen raskauden olisi hyvä alkaa suunniteltuna, sillä hyvä glukoositasapaino jo ennen raskautta on tärkeää sekä sikiön kehitykselle että odottavan äidin terveydelle.

• Tämän vuoksi on tärkeää, että fertiili-ikäisten naisten kohdalla diabeteksen määräaikaisseurantaakäynneillä selvitetään myös mahdolliset raskaustoiveet ja tarvittaessa seurantaa on toteutettava tiheämmin (esim. diabeteshoitajan vastaanotolla) raskauden alkamiseen saakka.

HUOM! Alla olevan linkin kautta avautuu sivu Erityistilanteet. Valitse ammattilaisen välilehti ja sieltä haitari Tyypin 2 diabetes ja raskaus.

Määräaikaisseurannat tapahtuvat 3-12 kk välein riippuen sokeritasapainosta ja lääkehoidosta. Potilas varaa itse ajan.

Diabeteksen hoitotasapaino kontrolloidaan vuosittain.

Verikokeissa tarkastetaan fP-gluc, HbA1c, fP-lipidit, P-ALAT, P-Na, P-K, P-KREA, U-albkre. Lisäksi tulee tarkastaa 2 vuoden välein P-B12-vitam(jos metformiini käytössä), 5 vuoden välein TSH ja TTGAbA.

Vuosittain potilaan tulisi käydä (diabetes-)hoitajan kontrollissa.
Lääkärin vastaanotolla potilas käy yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaan.

Kontrollikäynti kirjataan LifeCare fraasiin ”Diabetespotilaan seuranta”.

Jos käynnillä ilmenee jotain poikkeavaa voinnissa tai mittaustuloksissa, voi hoitaja konsultoida diabeteshoitajaa tai lääkäriä jatkotoimenpiteistä. Jokaisen käynnin päätteeksi sovitaan seuraavan kontrollin ajankohta, joka tulisi kirjata terveys- ja hoitosuunnitelmaan.

Diabeteshoitajat hoitavat tyypin 2 diabetesta sairastavia, joilla

• ensikäynti
• huono hoitotasapaino
• insuliinihoito tai
• muu pistoshoito (GLP1)
• myös joitain tyypin 1 diabetesta sairastavia, jotka siirretty määritellysti Diabeteskeskuksesta perustasolle

Vastaanoton hoitajat hoitavat tyypin 2 diabetesta sairastavat, joilla

• hyvässä hoitotasapainossa olevat tabletti- tai ruokavaliohoito.

Alla ohjeita diabetesta sairastavan hoidon ja voinnin seurantaan.

Jatkohoitosuunnitelma

• Hoidon tavoitteista ja jatkoseurannasta sopiminen 
  • Seuraavan kontrolliajankohdan varaaminen (paikka ja ajankohta, kenelle ammattilaiselle, asiakas varaa itse ajan) 
• Terveys- ja hoitosuunnitelman päivitys 
• Reseptien uusinta 

• Tarvittavat B-lausunnot kuntoutusta ja/tai lääkkeiden erityiskorvattavuutta varten
• Diabetesta sairastavan naisen raskaus olisi hyvä alkaa suunniteltuna, sillä hyvä glukoositasapaino jo ennen raskautta on tärkeää sekä sikiön kehitykselle että odottavan äidin terveydelle.
  • Tämän vuoksi on tärkeää, että fertiili-ikäisten naisten kohdalla diabeteksen määräaikaisseurantakäynneillä selvitetään myös mahdolliset raskaustoiveet.

Diabetes voi aiheuttaa muutoksia verisuonissa, sydämessä ja hermostossa, ja johtaa näin diabeteksen liitännäissairauksien kehittymiseen. Tärkein keino ehkäistä lisäsairauksien kehittymistä, on hoitaa diabetesta hyvin.

Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetekseen liittyy samoja pitkäaikaisia liitännäissairauksia, mutta ne voivat ilmetä erivaiheissa sairauden kulkua, sillä niiden taustat ja kehittymismekanismit ovat erilaisia.

Diabetekseen liittyvien liitännäissairauksien kehittymistä voidaan ennalta ehkäistä ja hoitaa terveellisillä elintavoilla, hyvällä diabeteksen hoidolla sekä tehokkaalla verisuoniterveyden hoidolla. Tavoitteena on

• hyvän verensokeritasapainon ylläpitäminen
• hyvän verenpaine- ja verenrasva-arvo taso
• ylipainon välttäminen, tarvittaessa painon pudottaminen ja painonhallinta
• tupakoimattomuus.

Verisuoniterveellisellä ruokavaliolla ja liikunnan avulla pystytään vaikuttamaan sekä verensokeritasapainoon, verenpainetasoon että verenrasva-arvoihinkin.

Diabeteksen hoitoon liittyy tilanteita, joissa tarvitaan yksilöllistä harkintaa ja erityisohjeistusta. Näissä tilanteissa hoitopäätökset voivat vaikuttaa merkittävästi potilaan kokonaistilanteeseen, ja siksi selkeät toimintamallit ovat keskeisiä.

Ravitsemushoito on osa diabeteksen hoidon kokonaisuutta. Tyypin 2 diabetesta sairastavat pääsevät ravitsemusterapeutin vastaanotolle yksilöllisen tarpeen mukaan lääkärin tai asiantuntijasairaanhoitajan lähetteellä. Katso: lähetekriteerit ravitsemusterapiaan

Lääkehoitoon liittyviä linkkejä:

Ammattilaiselle tueksi omaseurantaan:

Kiireettömään hoitoon liittyviä linkkejä