Ikääntyneen diabetes – Hoito ja seuranta

Tavoitteet asetetaan yksilöllisesti mm. ikä, toimintakyky ja muut liitännäissairaudet huomioiden. Tavoitteena on turvallinen ja mahdollisimman tasainen verensokeritaso:

• Hypoglykemian välttäminen (verensokeri alle 4) ja liian korkeiden sokerien aiheuttamien oireiden esto.
• Alle 75-vuotiaiden, muuten terveiden hoitotavoitteet samat kuin nuorempien
  • HbA1c <53mmol/mol.
• Ikä yli 75-vuotta
  • Kohtuu hyväkuntoinen ikäihminen Hba1c <58
  • Heikentynyt toimintakyky, paljon perussairauksia HbA1c <64
  • Heikko terveys, pysyvä laitoshoito tai loppuvaiheeseen edennyt sairaus Hba1c<70.

Ikääntymiseen liittyy paljon erityispiirteitä, jotka on huomioitava ja jotka voivat vaikuttaa diabeteksen hoitoon.

• Kehon koostumuksen muuttuminen (lihasmassa vähenee, rasvamassa kasvaa)
• Munuaisten toiminta heikkenee.
• Valtimot jäykistyvät, ateroskleroosi yleistyy.
• Kongnitiiviset (tiedolliseen tai älylliseen toimintaan liittyvät) häiriöt yleistyvät
• Autonomisen hermoston (tahdosta riippumaton osa ääreishermostoa) toimintahäiriöt yleistyvät
• Kuulo ja näkö heikkenevät.
• Motoriikka huononee.
• Monisairastavuus ja monilääkitys yleistyvät, ja myös lääkkeiden haittavaikutukset voivat korostua.

Ikääntyneellä ihmisellä verensokeri voi laskea herkemmin kuin nuoremmalla. Syitä tähän voivat olla esimerkiksi:

• alkoholin käyttö
• aterioiden unohtuminen tai viivästyminen
• virhe lääkkeiden otossa (esim. insuliinia kahteen kertaan tai väärä insuliini)
• sydämen tai munuaisten toiminnan heikkeneminen
• painon lasku
• helle
• uuden pistospaikan käyttö.

Joskus myös toimintakyvyn paraneminen tai tulehduksen helpottaminen voi vaikuttaa verensokeriin – esimerkiksi osastolla annetut insuliiniannokset voivat jäädä liian suuriksi kotiin palattaessa.

Siirtymätilanteet vaativat tarkkuutta Kun hoitopaikka vaihtuu, kuten kotiutumisessa vuodeosastolta, on tärkeää tarkistaa insuliiniannokset ja miettiä, miten ne sopivat uuteen arkeen. Näin voidaan ehkäistä matalan verensokerin riskejä ja varmistaa turvallinen jatkohoito.

Diabeteksen hoidon kokonaisuutta tulee arvioida vuosittain ja aina toimintakyvyn tai terveydentilan muuttuessa.

Diabeteskontrolliin tulee varata aika itse kerran vuodessa, jolloin otetaan verikokeita ja tarpeen mukaan varataan aika lääkärin tai hoitajan vastaanottokäynnille.

Jokaisella diabetesta sairastavalla tulisi olla käytössään yksilöllinen terveys- ja hoitosuunnitelma, joka on tehty yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, ja johon on merkitty yksilöllisten hoidon tavoitteiden lisäksi myös seurantakäyntien toteuttamistapa ja tiheys. Seurantakäynnit toteutuvat ensisijaisesti joko diabeteshoitajan tai sairaanhoitajan vastaanotolla. Lääkärin määräaikaistarkastukset toteutuvat yksilöllisesti laaditun hoitosuunnitelman mukaisesti.

Mikäli diabeteksen hoidosta vastaa kotihoito, seuranta toteutuu kotihoidon ja kotihoidon lääkärin toimesta.

Mikäli potilas asuu ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, hoidosta ja seurannasta vastaa asumispalveluyksikön hoitohenkilökunta ja vastuulääkäri.

Kotihoito

Kotihoidon  tarkoituksena on tukea kotona asumista mahdollisimman pitkään ja siirtää pitkäaikaisen laitoshoidon tarvetta. Kotihoitoa voidaan antaa henkilöille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen kotioloissa oman toimintakykynsä heikennettyä joko pysyvästi tai tilapäisesti. Kotihoito voi olla säännöllistä tai tilapäistä asiakkaan tarpeesta riippuen.

Kotihoidosta tehdään yksilöllinen hoito- ja palvelusuunnitelma. Toiminta perustuu asiakkaan tarpeisiin ja kotona selviytymistä tukeviin asiakkaan voimavaroihin. Hoito toteutetaan siten, että asiakkaan omaa toimintakykyä tuetaan. 

Kotisairaala

Kotisairaala tarjoaa kotona toteutettavaa sairaalatasoista hoitoa, joka on vaihtoehto osastohoidolle. Kotisairaalahoito toteutetaan asiakkaan kotona tai muussa asumispaikassa, kuten tehostetussa palveluasumisessa tai kotihoidon yksiköissä.

Kotisairaalan asiakkaaksi tullaan lääkärin lähettämänä suoraan päivystyksestä, lääkärin vastaanotolta tai osaston lääkärin lähettämänä. Lääkäri arvioi, soveltuuko asiakas kotisairaalapotilaaksi ja laatii hoitosuunnitelman

Asumisen vaihtoehdot ikäihmisille

Muun muassa yhteisöllinen asuminen ja ympärivuorokautinen asuminen ovat asumisen vaihtoehtoja silloin, kun iäkäs henkilö ei selviä omassa kodissaan sinne tuotavan avun turvin.

Ympärivuorokautinen asuminen on tarkoitettu niille ikäihmisille, jotka tarvitsevat paljon hoivaa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Niissä yksiköissä henkilökuntaa on paikalla ja palveluja järjestetään tarpeiden mukaan ympärivuorokautisesti.

Yhteisöllinen asuminen on tarkoitettu niille, jotka tarvitsevat apua toimintakyvyn alentumisen vuoksi.

• Munuaisten vajaatoiminta otettava huomioon lääkevalinnassa.
• Muuta huomioitavaa:
  • SGLT2-estäjät voivat aiheuttavat kuivumisriskin ja kakektiselle ne eivät sovi painoa laskevan vaikutuksensa vuoksi ollenkaan.
  • GLP1-analogeja voi ylipainoisella käyttää (runsaasti tutkimustietoa ei tosin ole yli 75-vuotiaiden kohdalta). Painoa on syytä seurata tarkemmin ja annosnostot tehtävä hitaammin.
  • Metformiini ja SGLT2-estäjät tauotettava kuumeen ja kuivumatilan yhteydessä
  • Sulfonyyliureat ja pioglitatsoni ovat ikäihmisellä huonoja vaihtoehtoja.

• Erotettava, onko ikäihmisellä tuore tyypin 2 diabetes (usein on melko rauhallinen tautimuoto) vai esimerkiksi loppuun palanut tyypin 2 diabetes, joka vaatii monipistoshoidon aloittamisen.
  • C-peptidin ja samanaikaisen glukoosin määrityksellä selviää haiman insuliinierityksen tila ja se ohjaa lääkevalintoja paljon.
    • Katso myös kohta C-peptidipitoisuus.

Insuliinihoidossa lähtökohtana on mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen hoito.

• Insuliininpuutosdiabeteksessa insuliinihoitoa ei tule lopettaa missään tilanteessa!
• Hypoglykemian riski on suurentunut, hypoglykemiaoireet usein vaimentuneet tai potilas ei välttämättä itse niitä enää tunnista!

• Hoito räätälöitävä yksilöllisesti; lääkkeiden yhteisvaikutus, mahdollinen masennus, kognitio huomioitava.
• Ikäihmisen omatoimisuus, muut sairaudet ja tukiverkko otettava huomioon.
• Yleensä tyypin 2 diabeetikon perusinsuliini yksipistoshoitoisena.
• Yöparimittaukset suositeltavia titrauksen apuna, yön aikana verensokeri ei saa romahtaa (hyporiski), maltillinen lasku 2–3 mmol/l tavoiteltavaa.
• Alkoholinkäyttö voi aiheuttaa hypoglykemiaa 8–12 tunnin kuluttua nauttimisesta; näin ollen perusinsuliinin vähennys vaikkapa yötä vasten tarpeen vähintään 10–20 % tai hiilihydraattien lisänauttiminen.
• Monipistoshoidossa kompromissit usein tarpeen; ateriainsuliini vähintään päivän pääaterialla ja usein myös aamupalalla.
• Ateriainsuliini voidaan pistää aterian lopuksikin, jos on epävarmuutta syömismääristä ja/tai oksentelua.
• Flash-sensorointi mahdollinen hoidon seurannassa monipistoshoitoisilla.
• Tyypin 1 diabetesta sairastavien insuliinihoito suunnitellaan yksilöllisesti Diabeteskeskuksen asiantuntemusta apuna käyttäen.
• Ks. Insuliinihoidon ohje , HYVAEP, M-Files

Siirtoa on harkittava yksiöllisesti ja huomioida asiakkaan kokonaistilanteeseen vaikuttavat seuraavat asiat:

• vaikea muistisairaus estää diabeteksen hoidon toteuttamista
• asuminen ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja diabeteksen hoidosta vastaa esim. kotihoito
• pitkäaikaissairaus ja diabeteksen hoidosta vastaa kotihoito 
• omaishoitaja haluaa asiakkaan kontrollit siirrettäväksi perusterveydenhuoltoon. 
• harkintaa käyttäen osa kontrolleista voidaan toteuttaa etävastaanoton ja/tai muiden järjestelyjen avulla eikä kontrollien siirtoa tarvita. 

Ikäihmisellä hypoglykemioita aiheuttavat herkemmin alkoholi, ruokailujen unohtuminen/viivästyminen, diabeteslääkitysten erehdykset (ottaminen kahteen kertaa tai väärää insuliinia), sydämen ja munuaisten vajaatoiminnan paheneminen, painonlasku, helle ja uuden pistospaikan käyttöönotto.

Myös toimintakyvyn tai tulehduksen paraneminen voi johtaa mataliin sokereihin kun insuliiniannokset ovat jääneet liian korkeiksi vaikkapa osastolla. Kaikissa siirtymätilanteissa (esim. vuodeosastolta kotiutuminen) onkin hyvä tarkistaa insuliiniannosten muutokset ja arvioida niiden vaikutukset jatkossa.

Kotihoito

Kotihoidon tarkoituksena on tukea kotona asumista mahdollisimman pitkään ja siirtää pitkäaikaisen laitoshoidon tarvetta. Kotihoitoa voidaan antaa henkilöille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen kotioloissa oman toimintakykynsä heikennettyä joko pysyvästi tai tilapäisesti. Kotihoito voi olla säännöllistä tai tilapäistä asiakkaan tarpeesta riippuen. Kotihoidon asiakkaaksi tullaan asiakasohjauksen kautta.

Kotihoidosta tehdään yksilöllinen hoito- ja palvelusuunnitelma. Toiminta perustuu asiakkaan tarpeisiin ja kotona selviytymistä tukeviin asiakkaan voimavaroihin. Hoito toteutetaan siten, että asiakkaan omaa toimintakykyä tuetaan. 

Kotisairaala

Kotisairaala tarjoaa kotona toteutettavaa sairaalatasoista hoitoa, joka on vaihtoehto osastohoidolle. Kotisairaalahoito toteutetaan asiakkaan kotona tai muussa asumispaikassa, kuten tehostetussa palveluasumisessa tai kotihoidon yksiköissä.

Kotisairaalan asiakkaaksi tullaan lääkärin lähettämänä suoraan päivystyksestä, lääkärin vastaanotolta tai osaston lääkärin lähettämänä. Lääkäri arvioi, soveltuuko asiakas kotisairaalapotilaaksi ja laatii hoitosuunnitelman.

Asumisen vaihtoehdot ikäihmisille

Muun muassa yhteisöllinen asuminen ja ympärivuorokautinen asuminen ovat asumisen vaihtoehtoja silloin, kun iäkäs henkilö ei selviä omassa kodissaan sinne tuotavan avun turvin.

Ympärivuorokautinen asuminen on tarkoitettu niille ikäihmisille, jotka tarvitsevat paljon hoivaa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Niissä yksiköissä henkilökuntaa on paikalla ja palveluja järjestetään tarpeiden mukaan ympärivuorokautisesti.

Yhteisöllinen asuminen on tarkoitettu niille, jotka tarvitsevat apua toimintakyvyn alentumisen vuoksi.