Kartoitus ja keskustelu
Ruokatottumuksista on hyvä keskustella säännöllisesti osana asiakkaan hyvinvoinnin ja terveyden arviointia. Erityisen tärkeää ravitsemuksen puheeksi otto on silloin, kun asiakkaan oireisiin, sairauksiin tai terveydentilaan voi liittyä ravitsemuksellisia tekijöitä.
Miten ottaa ravitsemus puheeksi?
Ravitsemuksesta keskustellaan avoimesti ja asiakkaan yksilöllistä elämäntilannetta kunnioittaen. Tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva asiakkaan ruokailutottumuksista, niiden vahvuuksista sekä mahdollisista muutostarpeista.
Kysymyksiä ruokailutottumusten kartoittamiseen
- Miten ruokailusi rytmittyvät päivän aikana?
- Mitä syöt ja juot tavallisesti arkena?
- Millaisia ajatuksia sinulla on omista ruokailutottumuksistasi?
- Onko ruokailussasi jotain, johon toivoisit tukea tai muutosta? (8, 24)
Painon puheeksi ottaminen voi olla asiakkaalle herkkä aihe. Painoon liittyvät kokemukset, kuten stigma, syrjintä tai aiemmat epäonnistuneet painonhallintayritykset, voivat vaikuttaa siihen, miten asiakas suhtautuu keskusteluun. Tämän vuoksi painosta on tärkeää keskustella kunnioittavasti, asiakkaan näkökulmia kuunnellen ja hänen suostumustaan kunnioittaen.
Painon puheeksi ottamista helpottaa avoin ja utelias lähestymistapa. Keskustelussa voidaan hyödyntää motivoivan vuorovaikutuksen periaatteita, kuten avoimia kysymyksiä, kuuntelemista ja asiakkaan omien ajatusten sekä voimavarojen esiin nostamista. Muutoksen motivaatio rakentuu asiakkaan omista tavoitteista ja tarpeista. (16)
Kysymyksiä painon puheeksiottamiseen
- Mitä ajattelet omasta painostasi?
- Miten koet painosi vaikuttavan arkeesi tai hyvinvointiisi?
- Oletko itse huomannut painossasi tapahtuneen muutoksia viime aikoina?
- Miten painosi on muuttunut eri elämänvaiheissa?
- Millä tavoin olet pyrkinyt vaikuttamaan painoosi?
- Toivotko apua painonhallinnan tueksi?
Syömishäiriöt ovat yleisiä ja monimuotoisia häiriöitä, joita voi esiintyä kaikenikäisillä ihmisillä sukupuolesta, kehon koosta tai painosta riippumatta. Syömishäiriön vakavuutta ei voida arvioida pelkästään painon perusteella, sillä oireita voi esiintyä myös normaalipainoisilla, ylipainoisilla ja lihavilla henkilöillä.
Terveydenhuollossa syömishäiriöoireet tulee tunnistaa mahdollisimman varhain. Varhainen tunnistaminen, puheeksi ottaminen ja hoitoon ohjaus ovat yhteydessä parempaan ennusteeseen, lyhyempään sairastamisaikaan ja vähäisempään erikoissairaanhoidon tarpeeseen.
Syömishäiriötä sairastava ei välttämättä itse tunnista oireitaan tai kerro niistä ilman erillistä kysymistä. Tämän vuoksi oireiden mahdollisuutta tulee selvittää aktiivisesti silloin, kun asiakkaan syömisessä, painossa, liikkumisessa, terveydentilassa tai hyvinvoinnissa herää huoli. (27)
Syömishäiriöön viittaavia merkkejä voivat olla esimerkiksi
- syömisen välttely tai voimakas rajoittaminen
- ahmintaoireet tai hallinnan menettämisen tunne syödessä
- voimakas huoli painosta, kehosta tai syömisestä
- salaa syöminen
- pakonomainen liikunta
- nopea painon lasku tai nousu
- toistuva laihduttaminen tai painon tarkkailu.
Syömiseen liittyvistä huolista keskustellaan arvostavasti ja ilman syyllistämistä. Tavoitteena on ymmärtää asiakkaan kokemuksia ja arvioida mahdollista tuen tarvetta. (27)
Kysymyksiä syömishäiriöoireiden puheeksi ottamiseen
- Oletko itse ollut huolissasi syömisestäsi, painostasi tai kehostasi?
- Onko joku läheisistäsi ollut huolissaan syömisestäsi tai painostasi?
- Liittyykö syömiseen, ruokaan tai painoon tällä hetkellä paljon ajatuksia tai huolta?
- Tuntuuko sinusta joskus, että syöminen karkaa hallinnasta? (27)
Vajaaravitsemuksella tarkoitetaan tilaa, jossa energian, proteiinin tai muiden ravintoaineiden saanti ei vastaa elimistön tarpeita. Se voi heikentää lihasvoimaa, toimintakykyä ja elämänlaatua sekä hidastaa sairauksista toipumista. Vajaaravitsemuksen merkkejä voivat olla esimerkiksi tahaton painonlasku, ruokahaluttomuus, väsymys ja haavojen hidastunut paraneminen.
Vajaaravitsemuksen riski tulee tunnistaa varhain. Riski seulotaan hoito- tai palveluprosessin alussa, ja arviointi toistetaan asiakkaan tilanteen ja palvelun tarpeen mukaisesti. Suurentuneen riskin yhteydessä ravitsemustila arvioidaan tarkemmin ja ravitsemushoito aloitetaan viiveettä. (24)
Arvioi vajaaravitsemuksen riskiä erityisesti asiakkailla, joilla
- painoindeksi on alle 20,5 kg/m² (yli 65-vuotiailla alle 23 kg/m²)
- paino on laskenut tahattomasti edeltävän kolmen kuukauden aikana
- syöminen on vähentynyt esimerkiksi ruokahaluttomuuden, nielemisvaikeuksien tai ruoansulatusoireiden vuoksi
- akuutti tai pitkäaikaissairaus lisää ravitsemuksellista riskiä
- toimintakyky on heikentynyt
- ruokavalio on pitkään ollut niukka tai yksipuolinen.
Vajaaravitsemuksen riski voi esiintyä myös ylipainoisilla ja lihavilla henkilöillä. Tällöin huomiota tulee kiinnittää ruokavalion laatuun, riittävään proteiinin saantiin sekä lihasmassan ja toimintakyvyn muutoksiin. (24)
Miten selvittää asiakkaan ruokatottumuksia?
Asiakkaan ruokatottumuksia voidaan kartoittaa keskustelun, ruokapäiväkirjan tai erilaisten ruokailutottumuksia arvioivien kyselyiden avulla. Tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva asiakkaan ruokailusta, tunnistaa ruokavalion vahvuuksia sekä löytää mahdolliset muutostarpeet.
Keskustelussa kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi ateriarytmiin, ruokavalion monipuolisuuteen sekä asiakkaan omiin kokemuksiin ja tavoitteisiin. Lisäksi on hyvä huomioida aikaisemmat ruokavaliomuutokset ja niistä saadut kokemukset. (24)
Kysymyksiä ruokatottumusten arviointiin
- Mitä ajattelet omista ruokailutottumuksistasi?
- Mitä vahvuuksia näet nykyisessä ruokavaliossasi?
- Onko ruokailussasi tai ruokavaliossasi jotain, johon toivoisit muutosta?
- Millaisia ruokavaliomuutoksia olet aiemmin tehnyt tai kokeillut?
- Mitä olet oppinut aikaisemmista ruokavaliomuutoksista tai kokeiluista?
- Millaista tukea toivoisit ruokailutottumustesi kehittämiseen?
Mitä asiakas tietää ruokavalion vaikutuksista terveyteen?
Keskustelkaa ruokailutottumusten ja ruokavalion merkityksestä asiakkaan terveyden, hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja arjessa jaksamisen kannalta. Keskustelussa voidaan hyödyntää motivoivan vuorovaikutuksen periaatteita sekä kysy-kerro-kysy -menetelmää.
Tavoitteena on lisätä asiakkaan omaa ymmärrystä ja tukea hänen omia tavoitteitaan ilman syyllistämistä tai painostamista. Hyödynnä asiakkaan omia kokemuksia ja liitä keskustelu hänen terveydentilaansa, oireisiinsa tai elämäntilanteeseensa. (12)
- Mitä ajatuksia sinulla on terveydestäsi tai hyvinvoinnistasi tällä hetkellä?
- Miten koet ruokailutottumustesi vaikuttavan jaksamiseesi, toimintakykyysi tai terveyteesi?
- Mitä tiedät ruokavalion vaikutuksista esimerkiksi verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin, verensokeriin tai painonhallintaan?
- Millä tavoin olet aiemmin pyrkinyt vaikuttamaan terveyteesi tai hyvinvointiisi ruokavalion avulla?
- Mitä hyötyä sinulle voisi olla mahdollisista muutoksista ruokailutottumuksissasi?