Saattohoitopäätös ja saattohoito-suunnitelma
Saattohoitopäätös voi tuntua aluksi kovin raskaalta asialta, mutta parhaimmillaan saattohoito voi olla koko perhettä eheyttävä asia. Avoin keskustelu kuolevan asiakkaan, perheen ja ystävien kesken tuo usein toivon lähteitä kuoleman lähestyessä. Toisilla on päällimmäisenä mielessä kiitollisuus eletystä ja koetusta elämästä, toisilla syyllisyyden tunteita tekemättömistä asioista, väärinymmärryksistä tai loukkauksista- mutta nämä kuuluvat lähes jokaisen ihmisen elämään.
Asiakkaalle ja läheiselle
Viimeisten elinvuorokausiensa aikana vointi ja liikkumiskyky heikkenee. Kiinnostus ruokaa ja juomaa kohtaan usein häviää, nieleminen vaikeutuu ja uneliaisuus lisääntyy. Hoidossa keskitytään hyvään oirehoitoon ja kärsimyksen lieventämiseen.
Läheisenä on mahdollista pyytää hoitohenkilökunnalta keskusteluapua, jota voi saada esimerkiksi sairaalapastorilta, psykiatriselta sairaanhoitajalta tai esimerkiksi vapaaehtoistyöntekijältä. Hoitajat ovat omalta osaltaan tukemassa ja onkin erityisen tärkeää, että läheisenä rohkeasti ja avoimesti voi olla kysymässä ja keskustelemassa hoitajien kanssa mielessä olevista asioista.
Potilaan ollessa sairaalassa, läheisenä on mahdollista yöpyä potilaan vierellä ja vierailla ilman aikatauluja.
Saattohoitopäätös pitää sisällään myös elvyttämättä jättämisen päätöksen (DNR).
Ammattilaiselle
Palliatiivinen hoitolinjaus jo määrittää hoidon kokonaistavoitteen, mutta saattohoitovaiheen sanoittaminen saattohoitopäätöksellä voi olla tarpeen, koska se keskittää hoidon kuolevan ihmisen hoitamiseen.
Saattohoidon aloittaminen keskittää hoidon tavoitteen kuolevan ihmisen välittömän kärsimyksen lieventämiseen sekä hyvään oirehoitoon ilman turhia toimenpiteitä.
Saattohoidon alkaessa on huomioitava asiakkaan henkisen tuen tarve ja mahdolliset uskontoon liittyvät asiat kuoleman hetkellä sekä sen jälkeen. Henkilökunta tarvitsee herkkyyttä asiakkaan tai perheen stressin ja ahdistuksen vaistoamiseen. Samalla tulee arvioida ja hoitaa asiakkaan oireita säännöllisesti sekä kertoa läheisille hänen voinnissaan tapahtuvista muutoksista. On tärkeää selittää, mitä on tapahtumassa, mitä on odotettavissa ja mitä lääkityksiä hoidossa käytetään.
Saattohoidossa asiakkaan toiveiden huomioonottaminen on avainasemassa, mutta voinnin hiipuessa huomio kohdistuu yhä enemmän omaisiin ja heidän jaksamiseensa. Kuolevan ihmisen oireiden hyvä hoito ei onnistu, ellei ole riittävästi aikaa keskusteluun myös omaisten kanssa heidän ahdistuksensa lieventämiseksi.
Sekä asiakkaiden että omaisten tueksi voidaan tarjota hoitohenkilökunnan lisäksi sairaalapastorin tai psykiatrisen sairaanhoitajan keskusteluapua. Lisäksi voidaan hyödyntää vapaaehtoisia asiakkaan seuraksi ja omaisten hengähdystaukojen järjestämiseksi.
Osastolla pyritään myös mahdollistamaan omaisten yöpyminen asiakkaan vierellä heidän niin halutessaan, sekä mahdollistetaan vierailut ilman aikarajoituksia.
Saattohoitopäätös ohjaa/tukee hoitohenkilökuntaa hoitokäytänteissä, annetaan ”lupa puhua kuolemasta”.
Saattohoitopäätös tulee kirjata asiakkaan sairauskertomukseen (diagnoosikoodilla Z51.5) sekä päivittää riskitietoihin.
Saattohoitopäätös sisältää aina elvyttämättä jättämisen (DNR-päätös) joka tulee myös löytyä asiakkaan riskitiedoista.