Siirry sisältöön
Hoito- ja palveluketjut

Läheisille

Sinua ja perhettäsi kohdannut suru on koko elämää ravistuttava muutos. Surun kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Perheestä ja läheisistä ystävistä voi olla paljon apua, mutta sinua varten on olemassa myös ammattilaisten ja eri järjestöjen tuet. Jos itse et jaksa olla aktiivinen hakemaan apua, niin pyydä ammattilaisia auttamaan sinua. Oman sosiaali- ja terveyskeskuksen psykiatriset sairaanhoitajat ovat hyvä ja lähellä kotia oleva palvelu, käytä rohkeasti heidän tarjoamaansa apua.   

Useissa seurakunnissa pidetään sururyhmiä. Niistä saa tietoa seurakunnan nettisivuilta tai diakoniatyöntekijöiltä. Ryhmä kokoontuu muutaman kerran. Ryhmät ovat suljettuja ja niissä puhutaan menetyksestä ja sen tuomista tunteista. Joillakin seurakunnilla on myös lasten sururyhmiä.   

Perheille, joissa on alaikäisiä lapsia, on tarjolla tuettuja perheviikonloppuja esimerkiksi syöpäjärjestön tai Nuoret lesket ry:n kautta samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.  

Tarvittaessa Palliatiivinen keskus voi auttaa etsimään sopivan leirin. 

Tukea ja apua saa myös eri järjestöistä:

Ammattilaisille

Palliatiiviseen ja saattohoitoon kuuluu isona osana asiakkaan läheisten kohtaaminen ja tukeminen, eikä se lopu heti kuolemaan. Palliatiivisten kriteerien mukaisesti asiakasta kuolinhetkellä hoitanut tai hoitovastuussa oleva yksikkö huolehtii jälkihoidon toteutuksen. Käytännössä hoitovastuu on usein kotisairaalalla. Jos asiakas on ollut pitkään esimerkiksi kotihoidon asiakkaana, voivat ammattilaiset sopia keskenään, kuka hoitaa jälkihoidon.  

Jälkihoidon voi toteuttaa puhelimitse tai kotikäynnillä. Jälkihoito toteutetaan noin 1–2 kuukauden kuluttua kuolemasta. Kirjattu keskustelu/tapaaminen kirjataan asiakkaan potilastietoihin lisäämällä tekstin alkuun JÄLKIHOITO -sanan. Kirjaukseksi riittää merkintä soitetusta jälkisoitosta ja siitä kenelle puhelu on soitettu.  Toimenpidekoodi: WPA12- Tapaaminen läheisten tukemiseksi potilaan kuoleman jälkeen. 

Itse jälkihoidon puhelun tai käynnin aikana otetaan osaa suruun, kysytään kuinka läheiset ovat selvinneet arjesta surun aikana (ovatko syöneet ja nukkuneet), jäikö hoidosta tai viimeisistä elinpäivistä jotain mielenpäälle. Perheessä ollessa alaikäisiä lapsia on tärkeä tiedustella, kuinka heillä menee ja ovatko he saaneet tukea ja apua. Jos ammattilaiselle jää tunne, että läheinen kaipaisi lisätukea, voi hän läheisen luvalla olla suoraan yhteyksissä oman sosiaali- ja terveyskeskuksen psykiatriseen sairaanhoitajaan. Psykiatrinen sairaanhoitaja on sitten suoraan yhteyksissä läheiseen ja he sopivat jatkohoidosta.   

Jälkihoidon aikana on hyvä myös kertoa seurakuntien ja eri järjestöjen sururyhmistä, jotka ovat suljettuja ryhmiä surun prosessointiin.

Perheessä ollessa alaikäisiä lapsia, voi heille myös tarjota tuettuja perheviikonloppuja samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Leirejä järjestää esimerkiksi syöpäjärjestö ja nuoret lesket ry. Tarvittaessa Palliatiivinen keskus voi auttaa etsimään sopivan leirin, jos perhe on sellaisesta kiinnostunut.  

Tukea ja apua saa myös eri järjestöistä: