Elämän loppuvaiheen hoito
Saattohoidossa keskitytään psyykkisiin, sosiaalisiin, henkisiin, hengellisiin ja vakaumuksellisiin tarpeisiin itse sairaudesta johtuvien oireiden lieventämisen lisäksi. Kuoleman lähestyessä läheisten tukemiseen kiinnitetään erityistä huomiota.
Asiakkaalle ja läheiselle
Lääkehoito
Kuoleman lähestyessä lääkitys pyritään yksinkertaistamaan ja keskittymään hoidon tarpeen mukaiseen oirelääkitykseen. Hoitava lääkäri päivittää lääkitysohjeet ja laatii ennakoivan lääkehoitosuunnitelman. Lääkitystä arvioidaan säännöllisesti.
Ravitsemus
Elämän loppuvaiheessa ruokahalu, janon tunne ja syömisen tarve vähenevät luonnollisesti. Elimistö ei enää tarvitse tai pysty hyödyntämään ravintoa samalla tavalla kuin aiemmin, minkä vuoksi myös paino ja lihasmassa vähenevät. Tämä voi tuntua läheisistä vaikealta ja herättää huolta.
Saattohoidossa syömiseen ja juomiseen voi suhtautua asiakkaan toiveita kuunnellen. Ruokailuhetkissä tarjotaan pieniä määriä sellaisia ruokia ja juomia, joita saattohoidossa oleva haluaa nauttia. Tärkeintä on, että ruokailu tuo mielihyvää eikä aiheuta kuormitusta. Jos syöminen tai juominen vähenee, ravitsemusta ei tule väkisin jatkaa. Suun kostutukseen ja hoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Kuoleman lähestyessä suonensisäisellä nesteytyksellä ei tavanomaisesti saavuteta elämänlaadun kohenemista. Nesteytys voi aiheuttaa turvotusta, paikallista kipua ja hengenahdistusta.
Hoiva
Saattohoidossa oleva ihminen viettää tavanomaisesti aikaa yhä enemmän vuoteessa. Toiveiden mukainen ilmanvaihto ja huoneen lämpötila, sopiva vaatetus ja vuodevaatteet tuntuvat miellyttäviltä vuoteessa ollessa. Ihminen voi tarvita asennonvaihtoon ja liikkumiseen yhä enemmän apua.
Oirehoito
Oirehoidossa keskitytään oireiden arviointiin ja oireiden hoitoon. Kipu, ahdistuneisuus ja rauhattomuus, pahoinvointi ja hengenahdistus ovat yleisimpiä elämän loppuvaiheessa ilmeneviä oireita. Oireita voidaan arvioida keskustelun yhteydessä ja myös erilaisin mittarein.
Sekavuus ja ahdistuneisuus voivat lisääntyä. Läheisen läsnäolo ja kosketus sekä rauhoittava musiikki auttavat saattamaan elämän loppuvaiheessa olevan ihmisen levolliseksi.
Oireita hoidetaan lääkkeellisin sekä lääkkeettömin menetelmin. Sedaatio voidaan aloittaa, mikäli asiakkaan oireita ei muilla hoitotoimilla saada helpotettua. Hengenahdistus, levottomuus, henkinen kärsimys, kipu, pahoinvointi tai akuutti verenvuoto voivat olla syitä sedaation aloitukseen. Sedaatio mahdollistaa rauhallisen luonnollisen kuoleman eikä sillä vaikuteta jäljellä olevaan elinaikaan.
Sedaatiossa tajunnantasoa alennetaan lääkkeillä niin, että ihminen rauhoittuu tai on kevyessä unessa. Saattohoitovaiheessa sedaatiota käytetään tilapäisenä hoitona tai jatkuvana hoitona kuolemaan asti. Sedaatio voi olla kevyttä, jolloin potilas on heräteltävissä. Syvemmässä sedaatiossa potilas on jatkuvassa unessa. Sedaation aikana huolehditaan hyvästä oirehoidosta ja hoivasta.
Voit lukea lisää aiheesta: Terveyskylä, Palliatiivinen talo:
Ammattilaiselle
Kaikkien hoitotoimien tulee tuottaa enemmän hyötyä kuin haittaa, ja kaikissa hoitotoimissa tulee välttää kipua ja kärsimystä. Saattohoidossa on tärkeää huolehtia siitä, että kuolemaa lähestyvä ihminen saa levätä rauhassa. Hyvästä hygieniasta huolehtiminen, ihonhoito, virtsarakon kestokatetrointi ja vatsan toiminnasta huolehtiminen tilanteen mukaisesti takaavat levollisen elämän loppuvaiheen. Asiakkaan mieltymyksiä ja toiveita tulee kunnioittaa loppuun saakka.
Kuoleman lähestyessä lääkitys pyritään yksinkertaistamaan ja keskittymään hoidon tarpeen mukaiseen oirelääkitykseen. Hoitava lääkäri päivittää lääkitysohjeet ja laatii ennakoivan lääkehoitosuunnitelman. Lääkitystä arvioidaan säännöllisesti. Lääkehoito pyritään toteuttamaan ensisijaisesti luonnollisen antoreitin kautta. Arvioitu elinaika vaikuttaa myös lääkitykseen muutoksiin. Lääkkeet, joilla on terveyttä edistävä vaikutus, voidaan tavanomaisesti lopetettaa viimeistään saattohoitovaiheessa.
Kuoleman lähestyessä kuume tai tulehdusarvojen nousu voi johtua etenevästä sairaudesta. Kookkaat kasvaimet tai lämmönsäätelyjärjestelmän häiriintyminen voivat nostattaa kuumeen. Kuumetta pyritään hoitamaan tulehduskipulääkkeillä ja/tai parasetamolilla.
Saattohoidossa itse sairaus lisää laihtumista ja lihasten surkastumista. Ruuan imeytyminen elimistön rakennusaineeksi heikkenee. Tämä aiheuttaa usein huolta ja murhetta läheisissä. Herkästi läheiset tarjoavat ruokaa niin usein, että potilas kokee asian stressaavana, vaikka läheiset tarkoittavatkin vain ja ainoastaan hyvää.
Kuoleva ihminen ei kuole, koska hän ei syö, hän ei syö koska hän on kuolemassa.
Kuoleman lähestyessä ei suonen sisäisellä nesteytyksellä ole vaikutusta, nesteytys voi aiheuttaa turvotusta, paikallista kipua ja hengenahdistusta. Tärkeintä on huolehtia suun kosteuttamisesta ja huulten hoidosta.
Kuoleman lähestyessä verituotteiden antamisesta on usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Verikokeiden seuranta voidaan lopettaa jo hyvissä ajoin. Palliatiivisessa hoidossa punasolujen ja muiden verituotteiden antamisesta voi vointi hetkellisesti kohentua, mutta saattohoidossa niillä ei ole enää toivottua vaikutusta ja voivat aiheuttaa epämukavuutta. Verituotteet
Kuoleman lähestyessä verituotteiden antamisesta on usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Saattohoidossa niillä ei ole enää toivottua vaikutusta.
Sedaatiossa potilaan tajunnantasoa alennetaan lääkkeillä niin, että potilas rauhoittuu tai on kevyessä unessa. Saattohoitovaiheessa sedaatiota käytetään tilapäisenä hoitona tai lähellä kuolemaa jatkuvana hoitona kuolemaan asti. Sedaatio voi olla kevyttä, jolloin potilas on heräteltävissä, syvemmässä sedaatiossa potilas on jatkuvassa unessa. Sedaatiolla ei vaikuteta jäljellä olevaan elinaikaan. Sedaation aikana huolehditaan muusta oirehoidosta, kuten kipulääkityksestä.
Sedaatio aloitetaan, jos potilaalla on elämää häiritsevä oire, jota ei muuten saada helpotettua. Hengenahdistus, levottomuus, henkinen kärsimys, kipu, pahoinvointi tai akuutti verenvuoto ovat syyt sedaation aloitukseen. Ennen sedaatiota aloitusta käydään potilaan ja hänen läheistensä kanssa keskustelua.
Usein lääkäri voi tukiosastoa varten kirjoittaa potilaalle ennakoivat oirelääkkeet sedaatiota varten ja tällöin käydään jo keskustelu sedaation tarkoituksesta lävitse. Lyhytaikainen sedaatio voidaan toteuttaa esimerkiksi yön ajaksi, jolloin hankalan tilanteen yli päästään. Jatkuva sedaatio voi kestää potilaan kuolemaan asti, jolloin puhutaan viimeisten elinpäivien ajan kestävästä sedaatiosta. Sedaatio mahdollistaa rauhallisen luonnollisen kuoleman perustautiin. Sedaatiossa potilas kuolee sairauteensa sedaation aikana.
Oirehoidosta ja hyvästä hoivasta huolehditaan sedaation loppuun asti huolehtien samalla läheisten tukemisesta.
Vaikeiden oireiden helpottuessa sedaation vuoksi voi omaiset kokea helpotusta, mutta samalla he voivat kokea suurta luopumisen surua.