Muistisairauden aste

Muistisairauden lievässä vaiheessa on tyypillistä, että sairastuneen on vaikea tunnistaa oireitaan ja hän luontaisesti peittelee tai vähättelee oireitaan. Muistin heikentyminen, eksyminen vieraassa ympäristössä tai sanojen löytymisen vaikeus ovat myös hyvin tyypillistä. Muistisairauden mukanaan tuomat ensimmäiset muutokset saattavat usein liittyä muistiin, keskittymiskykyyn, mielialaan ja uuden oppimiseen. Sairastunut voi kokea, että arki ei sujuu entiseen tapaan. Läheiset saattavat huomautella muistipulmista ja unohduksista ja ihmetellä ääneen muutoksia. ​

​

Muistisairauden oireet vahvistuvat pikku hiljaa. Uudet, erikoisemmat ja monimutkaista päättelyä vaativat asiat ja muistamiseen perustuvat asiat vaativat paljon aikaa. Sairastunut tarvitsee opettelemiseen paljon kertausta. Asiat pitää kirjata tarkoin ylös, muistiapuvälineitä ja -vinkkejä tarvitaan paljon. Arjessa haasteita tulee eteen aterioiden valmistamisessa, raha-asioiden hoitamisessa, sovituissa asioissa, töissä ja esim. laitteiden käytössä tai uusien koneiden käytön opettelussa. ​

​

Muistisairausdiagnoosin jälkeen aloitetaan aina muistisairauden oireenmukainen lääkitys, mikäli se mahdolliset muut sairaudet ja niiden lääkitys huomioiden vain on mahdollista. Diagnoosin jälkeen myös ja suunnitellaan kuntoutuksen keinoja. Toimintakykyä voidaan ylläpitää kannustamalla aktiiviseen elämään, johon kuuluvat arjen askareet, harrastukset, liikunta ym. Muistisairaan ja läheisen mielialan säilyminen hyvänä on tärkeä voimavara. ​

​

Omaan hoitotahtoon voi hyvissä ajoin kirjata itselleen tärkeitä asioita ja toiveita esim. hoidon suhteen. Muistisairausdiagnoosin jälkeen kannattaa jatkaa elämää entiseen tapaan, arki voi jopa helpottaa, kun oireet saavat selityksen. Aktiivisuutta kannattaa jatkaa resurssien mukaan. ​

​

Ajokyvyn arviointi on myös tärkeä osa hoitosuunnitelmaa, eikä sen puheeksiottamista kannata viivytellä.​

Muistisairauden keskivaikeassa vaiheessa sairaudentunne usein häviää, mikä voi aiheuttaa hankaluuksia esimerkiksi avun vastaanottamiseen tai tutkimuksiin lähtemiseen. Tämä usein saattaa vaikeuttaa myös ihmissuhteita. Lähimuisti alkaa olla selvästi jo heikentynyt, vaikka aiemman elämän tapahtumat voivat ollakin hyvin muistissa. ​

​

Päivittäisissä toimissa, kuten pukeutumisessa, alkaa olla vaikeuksia ja sairastunut tarvitseekin ohjausta itsestään huolehtimiseen. Muistisairas tarvitseekin yhä enemmän apua asioiden hoitamisessa, terveydestä ja omasta hygieniastaan huolehtimisessa, pukemisessa ja ulkoilussa.

Persoonallisuus voi säilyä ennallaan, mutta osalla voi olla syrjään vetäytymistä, apaattisuutta, mielialan mataluutta tai hankalissa tilanteissa käyttäytymisen muuttumista.

Sosiaaliset kyvyt ja fyysinen kunto voivat säilyä pitkään, varsinkin jos jaksaa olla liikunnallisesti aktiivinen. ​

​

Vaikeasti muistisairaat eivät kykene huolehtimaan itsestään ilman toisten apua. Apua tarvitaan jo lähes kaikissa toiminnoissa ja arjen asioissa.​

Sairastuneen puheen tuotto, sanojen löytämisen vaikeus ja myös puheen ymmärtäminen vähenevät. Koska orientaatio ja keskittymiskyky​vaihtelevat tai ovat lähes kokonaan kadonneet, se vaikuttaa arkeen siten, että sairastunut on jatkuvasti toisen avun, tuen ja turvan varassa.​

Asioiden, esineiden, ihmisten ja paikan hahmottaminen ovat vaikeita asioita ja ajoittain erilaiset hahmottamisen vaikeudet voivat tuoda​haasteellisia tilanteita arkeen.​

Lievän vaiheen tyypillisiä oireita ovat edeltävien tapahtumien yksityiskohtien unohtaminen,​ vaikka tapahtuma itsessään on palautettavissa mieleen, samojen kysymysten tai tarinan toistaminen ja vetäytyminen sosiaalisista tilanteista.​

Lievä vaihe MMSE 18-26​

• Yleensä potilas peittelee tai vähättelee oireitaan.
• Muistin heikentyminen (huonontunut kyky oppia uutta tietoa tai muistaa aiemmin opittua)
• Ympäristön hahmottaminen vaikeutuu, potilas eksyy helposti etenkin vieraassa ympäristössä
• Ajantaju heikkenee
• Sanojen löytäminen vaikeutuu
• Monimutkaisten ja abstraktien asioiden ymmärtäminen vaikeutuu.​
• Toiminnanohjaus heikkenee ja esim. monimutkaisissa kotiaskareissa on vaikeuksia
• Potilas saattaa olla inaktiivinen, vetäytyvä
• Joskus ilmenee depressiota, epäluuloisuutta ja ärtyneisyyttä.
• Kliiniset statuslöydökset ovat useimmiten normaaleja

Keskivaikean vaiheen tyypillisiä oireita ovat lähimuistin selvä heikentyminen, sairaudentunteen häviäminen ja avun tarpeen lisääntyminen päivittäisissä toimissa. ​

Keskivaikea vaihe MMSE 10-22​

• Sairaudentunne häviää usein
• Potilaat voivat eksyä tutussakin ympäristössä
• Voi tulla erilaisia harhoja, jotka ovat kuitenkin Lewyn kappale -taudissa paljon tavallisempia. Myös muita käytösoireita alkaa osalla sairastuneista esiintyä.
• Potilas laihtuu, ellei ravinnonsaantiin kiinnitetä erityistä huomiota
• Päivittäistoiminnoissa on vaikeuksia (esim. pukeutuminen, peseytyminen)

Keskivaikeassa vaiheessa lähimuisti on selvästi heikentynyt, vaikka aiemman elämän tapahtumat näyttävät olevan hyvin muistissa. He tarvitsevat​ ohjausta itsestään huolehtimiseen.​

Vaikean vaiheen tyypillisiä oireita ovat puheen tuoton ja ymmärtämisen väheneminen ja orientaation ja keskittymiskyvyn vaihtelut, jolloin ollaan toisen jatkuvan avun tarpeessa. ​

Vaikea vaihe MMSE 0-12 ​

• Kyky puhua ja ymmärtää puhetta on huomattavasti vaikeutunut tai hävinnyt
• Raajat jäykistyvät, kun lihasjänteys lisääntyy, asento on etukumara, kävely muuttuu töpöttäväksi ja kävelykyky heikkenee ja häviää, ellei potilaalla ole ylläpitävää fyysistä kuntoutusta
• Potilaalle saattaa tulla virtsa- ja ulosteinkontinenssi
• Joskus ilmenee epileptisiä kohtauksia
• Potilas ei suoriudu päivittäistoiminnoista (pukeutuminen, peseytyminen, WC-käynnit ja lopulta syöminen) ilman apua

Vaikeasti muistisairaat eivät kykene huolehtimaan itsestään ilman toisten apua.​