Havainnointi ja dokumentointi

Epäily väkivallasta voi herätä kenelle tahansa

Epäily lapseen kohdistuneesta väkivallasta voi herätä kenelle tahansa. Lapsi saattaa puhua kokemuksistaan jollekin, lapsella voi olla jokin fyysinen jälki, kuten nirhauma tai mustelma, tai lapsi voi oireilla jotenkin muuten huolestuttavasti, mikä herättää epäilyn väkivallasta.

Lapsen kanssa voi jutella epäilyn herättyä, mutta keskustelussa tulee olla tarkkana. Lasta ei missään tapauksessa saa johdatella omilla kysymyksillä vaan tulee kysyä avoimia kysymyksiä ja antaa lapselle paljon tilaa kertoa itse. Hyviä kysymyksiä tähän ovat esimerkiksi ”kerro mistä tämä jälki on tullut” tai ”kerro siitä lisää”. Voit käyttää kysymyksissäsi sanoja, joita lapsi on tuonut itse keskusteluun, mutta älä käytä niistä muita ilmaisuja. Jos lapsi esimerkiksi kertoo, että joku on lyönyt häntä, voit kysyä ”kuka sinua löi” ja ”näytätkö minulle, mitä tarkoitat lyömisellä”.

Vaikka huoli lapsesta voikin olla kova, jätä asian selvittäminen ammattilaisille. Älä pyri itse selvittämään asiaa liian pitkälle, koska aikuisen sanavalinnat vaikuttavat lapsen muistoihin.

Lastensuojeluilmoituskynnyksen tulisi olla jokaisella matala, erityisesti kun epäillään lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä. Lue lisää lastensuojeluilmoituksen tekemisestä osiosta ”Ilmoitusvelvollisuudet”.

Mistä tiedän onko lapsi kokenut väkivaltaa?

Epäily lapseen kohdistuvasta väkivallasta voi tulla esiin lapsen omassa kertomassa, jolloin on tärkeä siirtyä avoimiin kysymyksiin ja kiinnittää huomiota omaan neutraliteettiin. On myös tärkeä huomioida sitä, muuttuuko lapsen tarina matkan varrella. ​

Väkivaltaepäily voi herätä myös lapsen fyysisen vamman perusteella (esimerkiksi mustelma), jolloin on tärkeää toteuttaa lapsen somaattiset tutkimukset viiveettä​. Voit ottaa yhteyttä sosiaali- ja kriisipäivystykseen tällaisessa tilanteessa.

Epäily saattaa herätä lapsen oireilun perusteella. Silloin on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti lapsen käyttäytymisen muutoksiin.

• Kun epäily tulee esiin, on tärkeä pysähtyä asian äärelle ja kiinnittää huomiota myös vaihtoehtoisiin selityksiin.
• Lapsen suojelun ja tuen tarpeen selvittäminen on aina sosiaalityöntekijän vastuulla riippumatta poliisin tai muiden viranomaisten ratkaisuista.

Lue lisää: Fyysisen väkivallan tunnistaminen – Barnahus , Miten-toimia-kun-lapsi-kertoo-vakivallasta-2022.pdf

Barnahus-sivustolle on koottu kattava työkalu keskusteluun lapsen tai nuoren kanssa väkivaltaepäilystä. Löydät sen täältä: Työkalu keskusteluun lapsen tai nuoren kanssa väkivaltaepäilystä – Barnahus

Turvallisia työvälineitä turvallisuuden selvittelyssä sekä epäilyn hetkellä on myös Ensi- ja turvakotien liiton Turva10-välineet. Turva10-välineitä voidaan käyttää esimerkiksi päivähoidossa, koulussa, neuvolassa tai perhetyössä huoletta. Lisätietoa perehdytysohjeineen löydät täältä: Turva10. Puhu turvallisuudesta lapsen ja nuoren kanssa – Ensi- ja turvakotien liitto

Puheeksi oton välineeksi nuorten kanssa on kehitetty nuoren turvakortti. Korttia voi käyttää kaikki nuoria työssään kohtaavat ammattilaiset. Ohjeet ja ladattava kortti löytyvät täältä: Nuoren turvakortti – Ensi- ja turvakotien liitto

Dokumentointi epäilyn herätessä

• Kirjaamisessa on tärkeä huomioida miten ja kenellä epäily on herännyt.​
• Lapsen kielenkehitys vaikuttaa siihen, miten ja mitä lapsi kertoo. Lapsi voi tarkoittaa esimerkiksi lyömisellä muuta kuin sen alkuperäistä merkitystä. Kielenkehityksen huomioiminen on tämän vuoksi tärkeää.

Jos epäily on herännyt lapsen kertomasta, huomioithan:​

• Missä tilanteessa asia tuli puheeksi?​
• Kenelle lapsi on ensimmäisen kerran kertonut?​
• Alkoiko lapsi puhua spontaanisti itse vai vastasiko hän vanhemman/ työntekijän esittämään kysymykseen?​
• Mitä on kysytty ja mitä lapsi on sanonut (sanatarkka kerronta)?​
• Mitä sen jälkeen on lapsen kanssa puhuttu?​
• Ketkä kaikki ovat asiasta lapsen kanssa puhuneet? ​

Hypoteesit ja neutraliteetti

Lapsiin kohdistuvat väkivaltaepäilyt voivat herättää meissä monenlaisia tunteita ja ennakkoajatuksia tapahtuneesta. Taustalla voi olla monia vaihtoehtoisia selityksiä väkivallalle. Joskus kyseessä voi olla esimerkiksi väärinkäsitys lapsen puheista, väärä tulkinta lapsen käyttäytymisestä tai jopa tahallinen väärä epäily aikuisen tai lapsen toimesta.​

Inhimilliselle päätöksenteolle on ominaista ajattelun vinoumat. Saatamme vahvistaa ennakko-oletuksiamme tukevaa informaatiota ja jättää huomiotta informaatiota, joka ei tue käsityksiämme. Erityisesti väkivaltaepäilyjen kohdalla on riski, että toisaalta näemme väkivallan ainoana mahdollisuutena lapsen käytökselle tai puheille tai toisaalta, että alireagoimme merkkeihin väkivallasta. ​

Työkalu neutraalin päätöksenteon varmistamiseksi on hypoteesityöskentely eli vaihtoehtoisten selitysten pohtiminen ja selvittäminen. Hypoteesityöskentelyä käytetään myös systeemisessä lastensuojelussa ja hypoteesien avulla voidaankin tarkastella mitä tahansa ilmiötä monipuolisesti.​

Väkivaltaepäilyjä selvitettäessä hypoteesien tulisi sopia lapsen kokonaistilanteeseen ja olla realistisia vaihtoehtoja tilanteeseen. Väkivaltaan liittyviä hypoteeseja muodostettaessa on tärkeää pohtia esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä:​

• Miksi oma selitykseni voisi olla väärässä?​
• Mistä kaikesta nyt tarkasteltavassa havainnossa voi olla kysymys?​
• Mitä kaikkea epäilty väkivalta voi pitää sisällään?​
• Mikä voi selittää tilannetta / lapsen kertomaa / oiretta / käyttäytymistä, jos kyseessä ei olisikaan väkivaltaa? ​
• Minkälaisia selityksiä/havaintoja eri vaihtoehtojen tueksi on mahdollista kerätä?​
• Mitä lapsen asioista ja tilanteesta jo tiedetään ja voiko se lisätä jonkun vaihtoehdon mahdollisuuden? ​
• Mitä tietoa tarvitsemme lisää jonkin hypoteesin (selityksen) poissulkemiseksi?​