Siirry sisältöön
Hoito- ja palveluketjut

Asiakkaat

Diabetekseen sairastuminen on kriisi, jonka jokainen yksilö kohtaa omista lähtökohdistaan käsin.  Monenlaiset ajatukset ja tunteet ovat varsin normaaleita. Sairastumiskriisiin voi kuulua hankalia tunteita kuten järkytystä, epäuskoa ja pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää, ahdistusta, vihaa ja surua. Yhtälailla diagnoosi voi tuoda mukanaan myös helpotuksen tunteita ja rauhaa – kyse onkin sairaudesta, jota voi hoitaa ja jonka kanssa voi elää normaalia elämää.  

On tärkeätä tiedostaa, että monenlaiset tunteet, ajatukset ja reaktiot ovat normaaleita, eikä ole yhtä oikeata tapaa kokea sairastuminen. On tärkeätä antaa itselle aikaa asioiden opettelemiseen ja erilaisten tunteiden ja ajatusten käsittelemiseen. 

Diagnoosin myötä nousseiden ajatusten ja tunteiden sekä diabetesta koskevan tiedon kohtaaminen ja käsitteleminen aloittavat matkan kohti sairauteen sopeutumista. Sitä voi tarkastella vaiheittain etenevänä prosessina, jonka päämääränä on sairauden hyväksyminen ja ottaminen osaksi omaa itseä.  

Diabetes on hoidettavissa oleva sairaus, jonka kanssa voi elää normaalia elämää!

Kriisin käsittelyn vaiheet:  

Shokkivaihe – alkujärkytys ja epäusko, kun sairastuminen ei oikein tunnu todelta 

Reaktiovaihe – voimakkaiden tunteiden aikaa, isoja kysymyksiä ja ajatuksia nousee mieleen 

Käsittelyvaihe – menetetyn suremista, joka vähitellen tekee tilaa toivolle  

Uudelleen suuntautumisen vaihe – sairaus asettuu yhdeksi osaksi omaa elämää ja kokemusmaailmaa 

Sopeutuminen | Minä voin (minavoin.fi) 

Monet yksilölliset tekijät vaikuttavat siihen, miten otamme vastaan ja käsittelemme tietoa diabetekseen sairastumisesta ja millaiseksi sopeutumisen matka muodostuu. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi:  

 

Sairastumiskriisiä saattaa voimistaa, jos sairastuminen tapahtuu keskellä isoa elämänmuutosta tai elämäntilannekriisiä. Tällöin voimavarat saattavat olla jo valmiiksi koetuksella ja diabetekseen sairastumisen aiheuttamien tunteiden ja ajatusten sekä uuden omaksuttavan tiedon lisääminen yhtälöön saattaa tuntua ylivoimaiselta. Elämäntilanteeseen liittyen myös tukiverkoston tilanne ja saatavilla olo sekä diabetekseen liittyvät asenteet vaikuttavat niihin tunteisiin ja ajatuksiin, joita läpikäy diabetekseen sairastuessa.

Sairastumisen kokemiseen vaikuttaa olennaisesti myös se ikä, jossa diabetes puhkeaa. Eri kehitysvaiheissa ja elämänvaiheissa diabetekseen sairastuminen voi muotoutua hyvin erilaiseksi kokemukseksi.

Hyvin pieni lapsi kokee diabetesta konkreettisten hoitohetkien kautta, eikä kykene vielä ymmärtämään sairauden elinikäisyyttä tai merkitystä itsen kannalta. Lapsi kokee omaa diabetestaan pitkälti myös vanhempien reaktioita ja suhtautumista peilaten, joka muodostaa omanlaistaan pohjaa sille, miten diabetekseen liittyviin erilaisiin vaikeisiin tunteisiin tulee suhtautua. Mitä pienemmän lapsen sairastumisesta on kyse, sitä keskeisempää onkin vanhempien saama tuki lapsen sairastumiskriisin käsittelemiseksi sekä perheen tukiverkoston merkitys.

Vasta myöhemmin kehityksen ja kypsymisen myötä lapselle alkaa tulla edellytyksiä ymmärtää diabeteksen lopullisuutta, rajoitteita ja mahdollisuuksia. Oikeastaan vasta, kun identiteetti alkaa nuoruuden kehityksessä kiivaammin rakentua ja jäsentyä, tulee mahdolliseksi ottaa diabetes osaksi omaa itseä. Tähän vaiheeseen liittyy usein myös kovaa kipuilua, joka voi varsinkin vanhemmista tuntua hämmentävältä. Tällöin on tärkeätä pyrkiä ymmärtämään omaa nuorta, joka käy läpi niitä tunteita ja ajatuksia, joita hänen vanhempansa ovat aikuisen mielellä prosessoineet omista lähtökohdistaan jo pitkään.

Eri ikävaiheet ja elämäntilanteet voivat siis muuttaa kokemusta diabeteksen rajoituksista ja mahdollisuuksista ja sairastumisen aiheuttamien tunteiden ja ajatusten käsittely onkin erilaista taaperolla, uhmaikäisellä, alakoululaisella, puberteetti-iässä tai kutsuntaiässä olevalla, raskaana olevalla, aikuisiällä tai vanhuudessa. Voikin ajatella, että sairauteen sopeutuminen ei ole vain sen alkuvaiheen asia. Sairastumiskriisiin liittyvät tunteet ja ajatukset voivat nostaa päätään elämän eri vaiheissa, väistyen taas taka-alalle. Tämä on myös normaalia ja kuuluu läpi elämän tapahtuvaan kasvuun ihmisenä.

Lapsen ja nuoren diabetes – Diabetesliiton Hyvinvoinnin polut (diabetespolut.fi)

Nuorelle – Diabetesliitto

Murrosikä – Diabetesliiton Hyvinvoinnin polut (diabetespolut.fi)

Jokaisen tie diagnoosin saamiseen on ainutlaatuinen ja vaikuttaa osaltaan myös siihen, miten sairastumisen kokee. Jollakulla saattaa olla kokemus vaikeudesta tulla terveyteensä liittyvine huolineen kuulluksi, kun taas toisen prosessi on saattanut edetä nopeasti oireiden havaitsemisesta tutkimuksiin ja diagnoosiin. Diabetes-diagnoosin saaminen voi herättää erilaisia tunteita myös riippuen siitä, onko sairastuminen tapahtunut äkillisesti, dramaattisesti ja yllättäen vai onko sairautta edeltänyt pidempi seurantajakso tai pitkittyneitä huolia ja pelkoja oman kehon kummalliselta tuntuvista oireista ja muutoksista. Diabeteksen diagnosointiin ja tarkan diabetestyypin tunnistamiseen saattaa liittyä myös toisten kohdalla enemmän hakemista ja epävarmuuksia kuin toisten, mikä voi myös vaikuttaa siihen, miltä sairastuminen tuntuu. On myös erilaista sairastua sairauteen, joka on lähipiiristä tuttu kuin olla täysin uuden edessä.

Ihmisissä on monenlaisia täysin tai osittain synnynnäisiä psyykkisiä ominaisuuksia, kuten temperamentti tai kognitiiviset kyvyt, jotka vaikuttavat sairastumisen aiheuttamiin reaktioihin ja sen herättämien tunteiden ja ajatusten käsittelyyn. Lisäksi on paljon psyykkisiä tekijöitä, jotka muovautuvat elämänkokemusten, kiintymyssuhteiden ja synnynnäisten ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta vaikuttaen myös tapaamme suhtautua omaan kehoon ja sen sairauteen.  Tällaisia ominaisuuksia yksilöllisiä psyykkisiä ominaisuuksia ovat esimerkiksi persoonallisuus, tunteensäätelytaidot, selviytymiskeinot, arvot ja asenteet, suhtautuminen vaikeisiin tunteisiin ja omaan kehoon, itsetunto ja identiteetti.

Elämänhistorian myötä karttuneet kokemukset ja erityisesti kokemukset aiemmista elämänkriiseistä sekä niistä selviytymisestä vaikuttavat siihen, miten ihminen suhtautuu sairastumiseen ja sen itsessä virittämiin ajatuksiin ja tunteisiin. Sairastuminen voikin eletyn elämän pohjalta saada hyvin monenlaisia merkityksiä. Siinä missä yksi reagoi diabetekseen häpeän tai syyllisyyden sävyttämin tuntein, voi toinen tuntea vihaa ja katkeruutta tai pelkoa, kun kolmas on pettynyt ja surullinen. Traumaattisia elämäntapahtumia ja turvattomuutta kiintymyssuhteissaan kokenut saattaa esimerkiksi reagoida herkemmin pelon ja ahdistuksen tuntein. Kiusatuksi joutunut tai elämäntavoistaan moitituksi tullut puolestaan saattaa herkemmin tuntea sairaudestaan häpeää tai syyllisyyttä ja pyrkiä esimerkiksi salaamaan ja piilottelemaan diabetestaan. Elämässään vaille jäänyt puolestaan saattaa kokea diabetekseen liittyen erityisesti pettymyksen ja surun tunteita, joiden kautta diabetes koetaan osana elämän menetysten ja vastoinkäymisten sarjaa.

Elämän vastoinkäymisistä ja kriiseistä sellaisenaan ei voi päätellä kuitenkaan, mitä joku kokee sairastuessaan diabetekseen. Sairastumista edeltävien kriisien olemassaolon sijaan olennaisempaa on se, miten niistä on päässyt eteenpäin: onko vaikeuksia ollut mahdollista käsitellä ja ottaa osaksi omaa elämäntarinaa, vai ovatko ne jääneet käsittelemättä.

Myös elämän myönteiset tai muulla tavalla merkitykselliset kokemukset vaikuttavat siihen, miten koemme diabetekseen sairastumisen. Kokemukset nähdyksi, kuulluksi ja lohdutetuksi tulemisesta, elämän erilaiset onnistumiset ja oppimiskokemukset voivat olla merkittäviä suojaavia tekijöitä, jotka kannattelevat sairastumiskriisissä.

Elämänhistorian ja nykyisen elämäntilanteen rinnalla koemme diabetekseen sairastumisen myös suhteessa tulevaisuuteen ja siihen, millaisia mielikuvia siihen liittyy. Diabetekseen sairastumisen kokemiseen vaikuttaakin olennaisesti myös se, mikä merkitys diabeteksella on ihmisen tulevaisuutta koskevien odotusten, suunnitelmien ja unelmien kannalta. Estääkö tai vaikeuttaako sairastuminen jonkin tärkeäksi koetun asian toteutumista? Voiko elämään liittyviä haaveita, suunnitelmia ja unelmia toteuttaa myös diabeteksen kanssa? Onko diabeteksen omahoito ja riittävän hyvä hoitotasapaino saavutettavissa sillä elämäntyylillä ja tavalla, jolla on tottunut elämään? Vaikuttaako diabetes ammattihaaveisiin, harrastuksiin tai elämäntyyliin?

Yhtälailla tulevaisuuteen voi liittyä myös huolia ja pelkoja koskien oman elämän rajallisuutta, josta muistuttajaksi diabetes saattaa tulla.

Sopeutuminen

Tähän tulee tekstiä vielä vähän