Hypoteesit ja neutraliteetti
Lapsiin kohdistuvat väkivaltaepäilyt voivat herättää meissä monenlaisia tunteita ja ennakkoajatuksia tapahtuneesta. Taustalla voi olla monia vaihtoehtoisia selityksiä väkivallalle. Joskus kyseessä voi olla esimerkiksi väärinkäsitys lapsen puheista, väärä tulkinta lapsen käyttäytymisestä tai jopa tahallinen väärä epäily aikuisen tai lapsen toimesta.
Inhimilliselle päätöksenteolle on ominaista ajattelun vinoumat. Saatamme vahvistaa ennakko-oletuksiamme tukevaa informaatiota ja jättää huomiotta informaatiota, joka ei tue käsityksiämme. Erityisesti väkivaltaepäilyjen kohdalla on riski, että toisaalta näemme väkivallan ainoana mahdollisuutena lapsen käytökselle tai puheille tai toisaalta, että alireagoimme merkkeihin väkivallasta.
Työkalu neutraalin päätöksenteon varmistamiseksi on hypoteesityöskentely eli vaihtoehtoisten selitysten pohtiminen ja selvittäminen. Hypoteesityöskentelyä käytetään myös systeemisessä lastensuojelussa ja hypoteesien avulla voidaankin tarkastella mitä tahansa ilmiötä monipuolisesti.
Väkivaltaepäilyjä selvitettäessä hypoteesien tulisi sopia lapsen kokonaistilanteeseen ja olla realistisia vaihtoehtoja tilanteeseen. Väkivaltaan liittyviä hypoteeseja muodostettaessa on tärkeää pohtia esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä:
- Miksi oma selitykseni voisi olla väärässä?
- Mistä kaikesta nyt tarkasteltavassa havainnossa voi olla kysymys?
- Mitä kaikkea epäilty väkivalta voi pitää sisällään?
- Mikä voi selittää tilannetta / lapsen kertomaa / oiretta / käyttäytymistä, jos kyseessä ei olisikaan väkivaltaa?
- Minkälaisia selityksiä/havaintoja eri vaihtoehtojen tueksi on mahdollista kerätä?
- Mitä lapsen asioista ja tilanteesta jo tiedetään ja voiko se lisätä jonkun vaihtoehdon mahdollisuuden?
- Mitä tietoa tarvitsemme lisää jonkin hypoteesin (selityksen) poissulkemiseksi?
Hypoteesityöskentelyllä voimme tuoda esille omat ennakkoajatuksemme ja haastaa niitä.
Voimme tuoda esiin seikkoja, joiden poissulkemiseksi tai vahvistamiseksi tarvitsemme lisää tietoa.
Saadessamme lisää tietoa lapsen tilanteesta, peilaamme tietoa hypoteeseihimme.
Vaikuttaako uusi tieto johonkin hypoteesiin poissulkevasti vai syntyykö jokin aivan uusi hypoteesi?