Oirehoito
Palliatiivinen eli oireenmukainen hoito on parantumattomasti sairaiden ihmisten ja heidän läheistensä aktiivista, kokonaisvaltaista ja moniammatillista hoitoa. Palliatiivisen hoidon piiriin kuuluvat mm. levinnyttä syöpää, vaikeaa sydämen, maksan ja munuaisten vajaatoimintaa, keuhkoahtaumatautia, eteneviä neurologisia sairauksia ja dementiaa sairastavat potilaat.
Hoidon tavoitteena on ylläpitää parantumattomasti sairaan ihmisen mahdollisimman hyvää elämänlaatua ennaltaehkäisemällä ja helpottamalla sairauden mukanaan tuomia oireita. Oireenmukaisen hoidon kestoa ei ole rajattu ajallisesti. Tavoite on mahdollisimman hyvä loppuelämä. Palliatiivinen hoito ei poissulje mitään sellaisia hoitotoimia, joista potilas voisi vielä hyötyä.
Keskeistä palliatiivisessa hoidossa on kivun ja muiden häiritsevien oireiden lievittäminen. Hoidossa huomioidaan myös psykologiset, sosiaaliset ja hengelliset/ elämänkatsomukselliset asiat. Palliatiivisen hoidon tehtävänä on sairaan ihmisen ja hänen läheistensä tukeminen niin, että he voisivat elää mahdollisimman laadukkaasti ja tasapainoisesti sairaudesta huolimatta, ja että potilas voisi kuolla arvokkaasti sitten kun sen aika on.
Potilaalle
Kipu vaikuttaa elämänlaatuun, mielialaan, ihmissuhteisiin ja toimintakykyyn ja se voi pahimmillaan hallita koko elämää. Kipu on kuolemaan johtavien vakavien sairauksien oireista yleisimpiä ja myös pelätyimpiä. Sen vuoksi kivun tunnistaminen, arviointi ja tehokas hoito on tärkeää. Selvitettävät perustiedot kivusta ovat sen alkamisajankohta, laajuus, ajallisuus, luonne, mahdolliset voimistavat tekijät, läpilyöntikipu, oheisoireet sekä vaikutus toimintakykyyn ja yöuneen.
Kivun arvioinnissa on tärkeintä potilaan oma arvio sen hetkisestä kivusta. Mikäli potilas ei pysty kipua arvioimaan, kysytään hänen läheisiltään tai havainnoidaan potilaan kipukäyttäytymistä kuten ilmeitä, eleitä tai asentoa. Lisäksi voidaan käyttää erilaisia kivun havainnointiin tarkoitettuja mittareita. Kipua tulee arvioida säännöllisesti, jotta kivusta tapahtuva muutos voidaan riittävän ajoissa havaita ja tarpeen mukaan tehdä muutoksia kivun lääkehoitoon. Säännöllisellä seurannalla voidaan myös puuttua kivunhoidon mahdollisiin haittavaikutuksiin. Kivun voimakkuutta tulisi aina arvioida sekä levossa että liikkuessa.
LÄÄKEHOIDOT
- kipulääkkeet valitaan samoilla perusteilla kuin muutenkin kivun porrasmalliin perustuen ja kiputyypin mukaan (kudosvauriokipu, neuropaattinen kipu)
- peruskipulääkkeet (Paracetamoli, tulehduskipulääkkeet) aina käytössä, jos ei vasta-aiheita, erityisesti tulehduskipulääkkeistä hyötyä luustoperäisiin kipuihin
- opioidit aloitetaan yleensä pienellä annoksella, tarvittaessa annosnostot, käytetään pitkävaikutteisia valmisteita, läpilyöntikipuun nopeavaikutteinen valmiste
- jos nielemisvaikeuksia tai maha-suolikanavan tukos, voidaan siirtyä laastarivalmisteisiin ja käyttää läpilyöntikipuun nestemäistä tai limakalvolta imeytyvää valmistetta
- opioidien annostelu on yksilöllistä, ei annoskattoa
- PCA- kipupumppua voidaan käyttää, jos potilaalla nielemisvaikeuksia, oksentelua tai suolitukos, jotka vaikeuttavat tai estävät kipulääkitystä suun kautta, annostelu yleensä ihon alle
INVASIIVISET MENETELMÄT
- käytetään yleensä siinä vaiheessa, kun muilla keinoilla ei ole saatu aikaan riittävää kivunlievitystä
- näihin kuuluu erilaiset puudutukset (spinaali -ja epiduraalipuudutus, perifeeriset puudutukset, sympaattisen hermoston puudutukset)
NEUROKIRURGISET MENETELMÄT
- joissain tapauksissa voidaan käyttää neurokirurgisia menetelmiä kivun hoitoon esim. takajuostestimulaatio
SÄDEHOITO
- kun kivun aiheuttaja on kasvain, eikä hermovauriota ole todettavissa
- saadaan täydellinen kivunlievitys 30-60% ja osittainen lievitys n. 70% potilaista
KIPUSÄDEHOITO
- tavoitteena pelkkä kivunlievitys
- nopea vaikutus, vaste 2-4 vrk
- saadaan täydellinen kivunlievitys 30-60% ja jonkinasteinen lievitys 70-80% potilaista
- vasteen kesto n. 3-6kk, voidaan uusia tarvittaessa